040 552 3091 tuula@villaviertola.fi

’Opettaja saapuu paikalle, kun oppilas on valmis.’

Tällä blogikirjoituksella ei ollut suunnitelmaa, enkä vieläkään tiedä mitä tarinaan tähän tulee.Voi olla, että tämä jää tälläiseksi sanojen virraksi. On kuitenkin sunnuntaiaamu ja olen yksin hereillä. Pojat nukkuu vielä ja Ronjakin vetäytyi aamupäivätirsoille. Taustalla kuuluu radiosta musiikkia, muutoin mukavan hiljaista.

Takana on kesä, johon on sopinut elämän lähes koko kirjo. Olenkin todennut  monesti: tätä kutsutaan elämäksi. Kun samaan aikaan rakentaa uutta, eli Villa Viertolan salissa  pintaremonttia ja yksityiselämän puolella luopuu ja päästää irti, tämä on todella elämää. Tunteet ja tunnelmat ovat heitelleet aivan laidasta toiseen. Tosin eihän tämä ole tapahtunut vain juuri nyt, onhan tätä minulle valmisteltu jo vuosia.

Takana koko aikuiselämän kestänyt ihmissuhde. Koska uskon, että ihmiset tulevat elämäämme opettamaan meitä, tälläkin tarinalla on tarkoituksensa. Lasteni isää edeltävät poikaystävät, he kohtelivat minua kuin kuningatarta tai prinsessaa. Vaikka se tuntui hyvältä, en ilmeisestikään alitajuisesti ajatellut sen kuuluvan minulle. Oppiakseni jätin heidät, jotta voisin tavata todellisen opettajani eli lasteni isän. Alkoi yli kolmenkymmenvuotinen koulu.

Nyt ollaan päättötodistus kädessä. Koulu opetti minulle, että on oikeus olla se tai tulla siksi, joka on sielunsopimuksella sovittu.  Lasteni isä toipumassa ehkä elämänsä kovimmasta luokasta. Keväinen onnettomuus ja aivovamma on iso hinta periaatteista, jääräpäisyydestä ja hyväksymättömyydestä. Kohtalo, jota en edes hänelle toivonut.

Miksi kerron tästä sinulle? Kun itse annoin luvan toisen ihmisen pienentää ja vähätellä itseäni ja osaamistani. Koska sallin sen, että henkisiäkin töitäni vähäteltiin. Luota silloinkin, kun se tuntuu kaikkein mahdottomimmalta. Reilu puolitoista vuotta on ollut minulle luottamuskoulua. Uskoani on koeteltu. On ollut hetkiä, jolloin epätoivo on vienyt syviin vesiin. Olen huutanut, itkenyt, raivonnut, hakannut halolla kellarin seinää, kun ollut niin paha olla. Ja kuitenkin, jossain tuolla syvällä tai korkealla on tieto, että selviän ja pärjään.

Elämäni ’käsikirjoittaja’  tietää minua paremmin, miten tarinani etenee. Ehkä Hän juuri nyt ajattelee: ’Voi, että jos sä tietäisit mitä mä tiedän’.

Tunnistatko sinä elämässäsi henkilön, joka on sinun opettajasi? Mitä hän sinulle opettaa? Missä asioissa hän vie sinut äärirajoille?

Haavoilla ja hieman rikkinäisenäkin lohtua antaa sioux-intiaaniopetus.  

#rakkaus #elämänkoulu #ihmissuhde

Kotka ja haukka

Saat tykätä, jakaa ja seurata <3

Tykkäsitkö? Saat jakaa ja kertoa muillekin ;)